Täytyy myöntää, että olin aikaisemmin aika jästipäinen ja ajattelin että, jos nyt ollaan omatoimimatkalla niin ei sitten tarvitse lähteä turistiryhmän kanssa opastetulle retkelle tai kaupunkikävelylle. “Kyllä minä ite löydän…”

Mutta kun uskaltauduin.. niin, oli se osittain ujouden syytä… ensimmäiselle opastetulle kaupunkikierrokselle Amsterdamissa huomasin, että se oli hauskaa ja opettavaista.
Monissa kaupungeissa on jopa ilmaisia, usein opiskelijoiden vetämiä opastuksia, joiden loputtua on kylläkin tarkoitus antaa juomarahaa. Kuinka paljon – on omasta anteliaisuudesta kiinni.
Se määrä tietoa, jonka saat usein huumorilla höystettynä, olisi aikaa vievää yrittää itse löytää ja lukea etukäteen.

Aina paikan historia ei ole iloluontoinen. Surulliset kertomukset yksittäisistä ihmiskohtaloista värittävät opastusta ja jäävät paljon paremmin mieleen kuin kuivat vuosiluvut. Varsovan ghetto ja vanha kaupunki saivat opastetulla kaupunkikävelyllä aikaan mieleenpainuvan muiston.

Opastuksella mukana oleva ryhmä voi olla todella kansainvälinen ja paikasta toiseen kävellessä tulee juteltua muiden matkalaisten kanssa.

Sama vinkki, että opastuksesta saa enemmän irti, liittyy myös museoihin.
Nykyisin museoista saa vuokrata tai välillä ilmaiseksi kuulokkeita, joiden avulla saat kuulla paljon taustatietoa siitä mitä olet katselemassa.
Myös opastetut kierrokset toimivat, kunhan ryhmä ei ole liian suuri.

Jos olet kiinnostunut jostain, joka löytyy maaseudulta esim. linnat tai viinitilat, niihin voi olla todella vaikeaa päästä yleisillä kulkuneuvoilla.
Silloin on järkevää marssia kaupungin turisti infoon ja kysellä kiertoajeluja.
Esimerkkinä Ranskassa Loiren linnat, starttipaikkana Tours tai Orléans.

Viisi linnaa yhden päivän aikana olisi täysin mahdotonta tavallisia paikallisbusseja käyttäen. Opas hankkii sisäänpääsyliput ja pääset jonon ohi.

Kuljetus voi olla vaikka 10 hengen minibussi, jolloin muiden osallistujien kanssa juttelu ja lounastaminen, antaa itsessään jo hauskan muiston matkasta.